Hei kaikille!

Matka on puolivälissä. Reissu on ollut mahtava. Teamini on ollut valopilkku jokaisessa paikassa, jossa olemme olleet. Nyt olemme piirikokouksessa, jossa on paljon tuttua, mutta monia uusia piirteitä.

Veikkaan, että koko matkan kohokohta koettiin perjantaiaamuna, kun kuulimme Grammy-palkitun banjo-virtuoosin Marc Pruettin soittoa. Aamiainen suuren paperitehtaan sylissä, erään  rotariystävän omistamassa kahvilassa tämän muusikon musiikin äärellä oli hieno kokemus. Marc ja hänen vaimonsa esittivät bluegrassia, joka toimi kuin häkä. Saimme nimikirjoitukset ja itse kirjoitimme nimemme hänen banjonsa koteloon. Yksi meistä sai hänen levynsä, nimikirjoituksin.

Mielenkiintoista oli myös tavata Ashevillen sinfoniaorkesterin kapellimestari, jonka kanssa söin aamiaista eräässä tunnelmallisessa ravintolassa. Nuori innokas mies kertoi silmät loimuten sinfonaorkesterin toiminnasta. Meidät kutsuttiin orkesterin ystäville tarkoitettuun yksityiseen konsertin esittelytilaisuuteen, joka avasi amrikkalaisen konsertin erilaisen maailman. Mozartin ja Stravinkin jälkeen kiitimme kapellimestaria ja solisteja vastaanotolla muiden orkesterin patrioottien kanssa. Miten erilainen onkaan amerikkalainen konserttielämä meidän järjestelmäämme verrattuna.

Koulupuolella käynnit collegeissa ja yliopistoissa on antanut uutta tietoa niiden toiminnoista. Mars Hillin college hämmästytti "työkoulutuksellaan" ja Western North Carolinan yliopisto monipuoliuudellaan. Kallista on. Koulurakennukset ovat huippukunnossa ja kampukset erinomaisen miellyttäviä. Silti kaikissa keskusteluissa musiikkiväen kanssa on huomannut, että suomalainen musiikkijärjestelmä kiinnostaa.

Olemme olleet hyvissä käsissä. Vieraanvaraisuus on ollut huippuluokkaa. Ystävällisiä kasvoja. Ruokaa on ollut liikaa. Ja se on ollut hyvää.

Ainut ongelma on ollut kiire. Periaatteessa vapaa-aikaa ei ole ollut juuri ollenkaan. Jo ensimmäisenä päivänä meidät vietiin vaeltamaan, vuorokauden kestäneen matkana jälkeen. Siitä alkoi vieraulujen sarja. Joka päivälle on tiukka ohjelma.

Oma hauskuutensa ovat olleet minun jojo-temppuni. Ne ovat viihdyttäneet isäntiä ja olleet hauska numero keskutelujen ja pihvien välissä. Temput jatkuvat. Sain uuden nimenkin - olen nyt jojomo.

Saldo on suuresti plussan puolella. USA:n mittakaava paljastuu vasta kun on täällä. Paljon on koettu ja paljon on edessä. Uudet ystävät odottavat.

Uuden hatun ostanut ja erään toiveen toteuttanut

Ilmo alias Doc Holliday