Hei kaikille!

Matkamme on jatkunut suotuisissa merkeissä. Olemme nyt Highlandissa, johon tulimme Franklinistä. Molemmat ovat pieniä kaupunkeja, viihtyisä paikkoja asua ja elää. Ensimmäistä kertaa olemme majoittuneet bed and breakfast-paikkaan. Tähän asti olemme asuneet perheissä.

Eilen illalla kuulimme bluegrassia paikallisessa public housessa nimeltään Ugly Dog. Ei kovinkaan mairitteleva nimi, mutta viihtyisä paikka. Omistaja istui kanssamme ja kertoi paikan historiasta.

Yhtyeessä oli kitara, viulu, mandoliini, basso ja tietysti banjo. Banjon soitaja on kaksinkertainen USA:n mestari, joten hänen soittoaan oli ilo kuunnella. Countrya, muutama populaarikappale ja grassia. Nuorella innolla ja valtaisalla energialla. Ei voi kuin ihailla amerikkalaisten esiintymistaitoa ja ilmaisun välittömyyttä. Tietysti meidät esiteltiin erikseen hurrausten kannustamana.

Tänään ohjelma on ollut tiivis. Vierailukohteina koulu, poliisiasema, taidekeskus, kirkko ja vanha historiallinen hotelli. Koulun fasiliteetit hämmästyttävät joka kerta. Musiikkiluokassa uskomaton määrä mm. lyömäsoittimia patarummuista alkaen. Koululla on kaksi voimistelusalia, toinen aivan uusi. Jokainen opettaja saa älytaulun, jos sellaisen haluaa.

Rotary-kokoukset ovat menneet erinomaisesti. Meidät on aina otettu lämpimästi vastaan. Tunnelma on välitön ja Suomen asiat kiinnostavat. Suomen verotus, EU, koulutus, suhde Venäjään ja bensan hinta ovat keskustelujen aiheina. Jopa hirvenlihan käytöstä on esitetty kysymys.

Keskiviikkona aamulla varhain sain tutustua kalkkunan metsästykseen. Laji on meille tuntematon ja vaikea sellainen. Kaksi naamioitunutta miestä hiipi metsään kello kuusi. Minä näin vilauksen naaraskalkunasta ja saldo oli siinä. Mutta uusi kokemus.

Illalla on jälleen pieni illanvietto, joita on ollut kiitettävän usein. Tyhjänpanttina ei ole tarvinnut olla. Olisiko jälleen pienen jojo-hetken paikka. Saapa nähdä.

Ilmo