Huh! Olipa taas päivä täynnä tapahtumia! Tänään näimme toisiamme vain vilaukselta, kun jokaisen oma opas kuljetti meitä paikasta toiseen kunkin toiveiden mukaisesti.

Oma aamuni alkoi paikallisessa dinerissa, jossa tapasin arviolta puolet Mars Hillin asukkaista! Oppaani O'Neill ja emäntäni Kirsten esittelivät minut kyläläisille. Matka jatkui O'Neillin kanssa Marshalliin paikalliselle radioasemalle ja sitten sanomalehteen, jossa viihdyin yli kaksi tuntia. Oli todella mielenkiintoista tavata kollegoja ja vaihtaa kokemuksia!

Iltapäivällä ryhmämme kokoontui Johannaa lukuun ottamatta paikalliseen kulttuuritilaan, jossa aivan loistava muusikko soitti meille alueelle tyypillistä bluegrass-musiikkia. Päivän kruunasi käynti Madison Countyn oikeustalolla, jossa pääsimme kokeilemaan niin tuomarin tuolia, todistajan aitiota kuin syytetyn penkkiäkin. Oikeussali ja koko upea rakennus olivat kuin amerikkalaisista elokuvista - katsokaa vaikka Grishamin romaaniin perustuva On aika tappaa -leffa!

Kuten emäntäni Annie vieressä muistuttaa, söin tänään myös yhden elämäni parhaista lasagneannoksista. Ryhmämme Johannaa ja Niinaa lukuun ottamatta kokoontui pari tuntia sitten minun perheeni luokse illalliselle hauskoissa ja rennoissa tunnelmissa. On uskomatonta, miten läheiseksi voi tulla lyhyessä ajassa. "Omassa kodissani" täällä Madison Countyssa halataan monta kertaa päivässä, nauretaan ja keskustellaan henkeviä!

On ollut hauskaa huomata, miten nopeasti mieli mukautuu uusiin olosuhteisiin. Ajatukset ja unetkin alkavat olla jo englanninkielisiä, ja blogin kirjoittaminen suomeksi tuntuu toisinaan hankalammalta. Kirjoitan tätä blogia ensi kertaa koko reissulla omalta koneeltani, enkä tahdo enää muistaa käyttää lainkaan ääkkösiä. Amerikkalaisissa koneissa niitä kun ei ole.